Jinnenlää

Hey Beibit,

Mä oon täynnä musiikkia…hyvä niin. Sielunsyövereiden onkaloiden tutkiminen on aina omanlainen tutkimusmatka ja seikkailu. Aarteet odottavat löytäjäänsä, olo on kuin Indiana Jonesilla paikoitellen. Eräällä reissulla äkkäsin jalkojeni juuressa paperiliuskan, oikeastaan se oli enemminkin hauraanoloinen pergamentti, melkein maatunut, sammalen peittämä. Otin sen talteen, laitoin reppuuni, se olisi avattava varovaisesti laboratoriossa. Jännittävän löydöksen entisöintityö vei oman aikansa, siihen kului enemmän aikaa ja tutkimustyötä kuin olisin aavistanut. Käärössä oleva teksti oli jo melkein hävinnyt…kääk!, sille oli käynyt aivan samoin kuin nykyaikaisille kuiteillekin käy, ajan saatossa muste häviää..! No laulun reppanahan siellä oli, kieli oli hyvin vanhaa, en ymmärtänyt edes kaikkea. Karkean arvioni mukaan käärö on lojunut vuosikymmeniä unohdettuna. Laulun otsikoksi oli hienosti kirjailtu ”Jinnenlää”, se ei sanonut mulle mitään, eikä kellot kilisseet. Päätin jatkaa määrätietoisesti entisöintityötä ja selvittää taustekijöitä, tämä löydös on pelastettava, saatava auringon valoon ja maailmalle. Ehkäpä minun olisi syytä luovuttaa tämä löydös kansallismuseoon? Laulukertomuksessa on kaksi päähenkilöä, siksi siitä olisi tehtävä siis duetto -esitys. Nyt kaikki on valmista. Se pergamentista löytynyt ”Jinnenlää”. Tämän herkän laulun myötä toivotan kaikille hauskaa viikonvaihdetta. -Ari