Tervetuloa seuraan!

Translate

torstai 29. toukokuuta 2014

Ari Wahlberg albumeita on ilmestynyt 5

Heipparallaa!

Keikkasettiä suunnitellessa tulee aina mietittyä oikein juurta jaksain draamankaaria yms. hyvinkin epäolennaista, koska live-tilannettahan ei voi käsikirjoittaa ihmisten puolesta valmiiksi, omasta puolesta kylläkin mutta se esiintymishetki on aina uusi ja erilainen siinä muodostuu ihan omat draamankaaret luonnostaan...niin se vaan menee, sama biisikin voi toimia tilanteesta riippuen hyvinkin erilailla, niinkuin kaikki musiikki ja biisit oikeastaan. Mä en ainakaan heti aamusta jaksaisi jotain räkärokkia kuunnella, paikka, aika, atmosfääri, oma fiilis, kaikki vaikuttaa niin paljon omaan kuuntelu kokemukseen, onko joku biisi tai musiikki hyvää tai toimiiko se juuri nyt! 

Mä olen ollut vuosien varrella loppujen lopuksi aika tuottelias biisien kirjoittamisen suhteen, ihan luontaisesta itseilmaisun tarpeesta. Lapsesta saakka musa ja myöhemmin biisien kirjoittaminen ovat olleet mulle lähtemättömän rakas laji, kanava jossa mielikuvitus voi vapaasti temmeltää, ajatukset ja fiilikset virrata. Saada tekemisestä mielihyvää, inspiroitua, hullaantua...oikeastaan sanalliseen muotoon sitä on vaikea edes pukea mitä kaikkea musa ja biisien kirjoittaminen merkitsee. Mä olen tämmönen, tämmöiseksi tullut, se on mussa oleva juttu. Musa ja biisit. Lähtemättömästi!

Vuosien saatossa oma biisivarasto on karttunut aika laajaksi, eikä hyytymisen merkkejä ole toistaiseksi havaittavissa, kynä savuaa ja jotain uutta on aina tekeillä. Toistaiseksi mulla ei ole ollut 4-tunnin konsertteja (koska en ole Bruce Springsteen..heh!), jotenka se on loppujen lopuksi pieni murto-osa mitä keikkakäytössä biisejä tarvitsee. Osa tekemistäni biiseistä on jäänyt livenä soittamatta, mutta niinhän se on varmasti monella muullakin, en tiedä onko edes? olemassa artistia ken olisi soittanut jokaisen tekemänsä tai levyttämänsä biisin livenä...edes kerran. Munkin toiminta on mennyt selkeesi siihen, että ensin äänitän ja vasta sitten esitän biisejä livenä (jos ja kun), ennen vanhaanhan bändit ja artstit esittivät monesti biisejään ensin keikalla ja vasta sitten levyttivät ne. No toisaalta Suomessa on jo hyvin pitkään koko ala toiminut niin, että ensin on tehtävä levy/äänite, jotta voisi luoda kysyntää ja herättää ihmisten mielenkiinnon myös live puolella. Ehkä kaikki oli hiukan toisin ennen, ennen näitä yltäkylläisyyden, kaikkea ylipursuavien kanavien ja tarjonnan aikoja. Tarvittiin paljon enemmän konkreettista vapaa-ajan ohjelmaa, erilaista viihdykettä, tanssi ja live musaa. Tosin onhan sitä tarjontaa nytkin, mutta liian monella kanavalla. Ihmisten pariutumisen kannalta oli myös tärkeää, että oli kohtauspaikkoja/ tapahtumia, nythän kohtauspaikkana on vallitsevana sosiaalinen media, siellä voi kohdata koko maailman kohtaamatta kuitenkin oikeasti ketään. Asiassa on niin monta puolta. En ruodi sitä kuitenkaan sen enempää nyt.

Mähän voisin pitää repertuaarissa vaikka 100 biisiä yllä kokoajan, mutta toisaalta mun keskusmuisti ei ole siihen tarkoitettu...liika on liikaa ja jossain vaiheessa se leikkaisi kuitenkin kiinni ja viittaan vielä tohon mun edelliseen palstan ajatukseen konserttien ja keikkojen pituuteen meikäläisen osalta, on ne aina olleet kestoltaan lyhyempiä kuin 4-tuntia. Vuonna 2010 pitämäni juhla-konserttini kesto oli hienosti väliaikoineen reilut pari tuntia, silloinkaan en tarvinnut 100 biisiä setissä.

Biisien sovitukset täytyy toki huomioida myös soolona. Tykkään tietysti soolona soittamisesta, toisaalta sen perverssistä vaativuudesta ja toisaalta sen suomista "eduista" ja mahdollisuuksista sponttaaniin vapaaseen improvisointiin, mikä onnistuisi bändisoitossa monesti vain hyvin harjaantuneen ryhmän tai kokeneiden muusikoiden kanssa. Mun mielestä live esitys/soitto ei missään tapauksessa saa olla "pelkkää metri tavaraa" ja pelkkää rutiinia tai ulkoa opeteltua esittämistä ja tanssiaskelia. Jutun pitää elää ja hengittää joka solulla aidosti! Ai miten tähän tilaan päästään...mun mielestä ainoastaan treenaamalla aivan älyttömästi, kaiken pitää tulla selkärangasta ja vaistonvaraisesti, ei ole muuta vaihtaria!

Toisinaan sitä skippaa mahdollisesta biisisetistä biisin listalta selkeesti ihan vaan sen takia että kokee sen enempi bändibiisinä vaikka kaiken voisi tietysti soittaa ja sovittaa isosti, pienesti ja kaikkea siltä väliltä. Joskus sitä ei vaan koe sitten järkevänä tai ehkä se on pelkkää osaamattomuuttani...heh! No mä mietin tietysti aina miten jonkun biisin saisi toimimaan parhaiten livenä, miten joku ko.biisi pääsisi parhaiten oikeuksiinsa. Musan esittäminen soolona on tietysti erittäin vaativaa jo lähtökohtaisesti ja erittäin nyanssiherkkää hommaa, luulenpa että vaikeampaa on vain stand-up tyyppinen meininki, se tässä kohtaa on nöyrin mielin todettava. 

Mun tuoreimmat äänitteet ovat olleet hyvinkin akustisvoittoisia, voisi jopa sanoa että ne ovat olleet jopa paikoitellen minimalistisen riisuttuja instrumentaatiosta ja kaikista "turhista" rytmisistä elementeistä, olen kokenut että "vähempi on enempi" sitten kuitenkin loppupeleissä. Tämä on ollut mulle erittän luonteva tapa tallentaa mun musiikkia, se on maanläheistä ja "rehellistä" ja toisaalta hyvinkin vaativaa. Se on vain näennäisesti helppoa, kaikki ääneet / soitot / soittimet mitkä "nauhalle" (tietsikkaan) tallentuvat on itse tuotettuja, eikä mistään härvelistä ohjelmoituja, 100% luomua siinä suhteessa ja niin se on ollut aina aikaisemminkin mun tekemissä studio sessioissa bändiaikoinakin. Eli jonkun verran ihan oikeasti musikanttiutakin tarvitsee mun jutuissa. Tämä tuotantotapa esittelee myös parhaiten mielestäni mun luomukset, mun biisit ja musan. Ydinajatus on kuitenkin biisit, laulut ei äänivalli. Tarkkakorvainen tosin kuulee ja huomaa että olen äänityksissäni, sovituksissa ja tuotantonnossa hyödyntänyt tietenkin myös nykyaikaisen äänitystekniikaan suomaa mahdollisuutta luoda paikoitellen useampiakin äänikerroksia, sävyjä ja vivahteita kuin että siellä aina ja vain ainoastaan yksi kitara ja mies olisi äänessä. Toisaalta ei pidä unohtaa, että "kitara musiikista" on huono jättää sitä kitaraa poiskaan (esim. korvata se syntikalla), se olisi sitten jotain muuta musiikkia josta mä en ymmärrä mitään, siksi jätänkin sen tuottamisen ja pähkäilyn muiden huoleksi.

Viisi albumillista musaa on siis tähän mennessä ilmestynyt meikäläiseltä. Tähän voisi todeta isoon ääneen "jo viisi albumia" kouluja käymättömältä ja mitään oppineelta arskalta se on aikamoinen saavutus jo sinällään. Eikö? Tykkään huumorin lisäksi myös jossain määriin itsekehunnasta (sen voi tulkita vapaasti myös itseironiaksi), molempiahan kannattaa harrastaa ajoittain sopivassa suhteessa meistä itse kunkin tahollaan. Eikö? (Smiley) Listasta puuttuu tietysti ihan eka bändi LP, mutta se on ihan oma luku sinänsä, kuten myös singlet, ep:t, joulujutut ym. diverse julkaisut joissa olen mukana, jotka kartuttaisivat tietysti kokonais discografiaa laajemmaksi, mutta pysytelkäämme selkeästi pelkissä albumeissa, niitä on ilmestynyt siis...5...heh! Ja hei, uutta julkaisua väsäilen par´aikaa minkä kerkiän. Siitä tulossa myöhemmin infoa enempi.

Keikkasettiin palatakseni, on tietysti oiva tapa kerätä se biisi kokonaisuus ja settilista keikalle esim. näiden albumeiden lauluista ja niinhän se on oikeastaan viimeaikoina aina mennytkin, koska kuten jo aiemmin totesin ne tuoreimmat ja julkaisemattomat laulut tulee monesti pidettyä niiden syntymiseen jälkeen jonkin aikaan ihan vaan ensin itsellä... eihän niitä nyt heti maailmalle halua päästää!

Huh...tulipas sitä tekstiä tällä kertaa aika paljon...aiheesta ja muutama sivupolkukin samalla mukaan.

Kiitos jos jaksoit pysyä mukana ja lukeakin kaiken. En ole koskaan ollut kieliopillisesti mikään oikein kirjoittamisen mestari ja ulkomailla minusta tuli viimeistään mielipuoli, eikun siis kielipuoli, viittaan tällä Saksassa elämääni aikaan, sanajärjestys ja lauseenrakenteet ovat toisenlaisia saksankielessä kuin suomenkielessä. Monesti käytetään paljon pidempiä virkkeitä ja sitä myötä pilkkujakin ehkä vielä enemmän kuin meillä, useimmiten lauseissa olevien "sisälauseiden" erottamiseen, jolloin niiden tärkeys korostuu entisestään jne. Joskus pilkullakin on väliä! Itse käytän pilkkua enimmäkseen vain sen alkuperäisessä käyttötarkoituksessa, eli sen tarkoitus on kertoa minulle missä kohtaa pitää hengittää. Laululyriikassa ja laulamisessahan se on erittäin tärkeä pointti fraseerauksen ja sanojen/musiikin rytmityksen kannalta.

"Jos olet uusi" tutustu mielihyvin musiikkiini, innostu ja hullaannu...ihan mitä vaan...
ja kurkkaa kotisivulle www.ariwahlberg.com  
"jos olet vanha" kiitoooooooossssssssssssssssss 
kaikesta tähän astisesta supportista !!!!!!!!!!!!!!!!!

Musaterveisin 
Ari


Ari Wahlberg Album Discography: 1997-2014  

1
(2014)

Elefantti Elvin ja kuutamopäärynät 

Romanttiset oravat
Nuss hippopotamus
Hunajaa
Halaava valas
Elefantti elvin ja kuutamopäärynät
Kaffe kirahvi
Hammaspeikko Hermanni
Pikku tiikerin synttärit
Pongo abelii
Donna kilpikonna




2
(2013)
Ihmemaan palatsissa

Mullin mallin kuu
Avataan hanat
Karkkipäivä
Ihana nainen
Oksat pois
Silkkii ja samettii
Niin ilkee
Mikä kuu
Nyt on nyt
Hax, Pax ja Max
Hurja kuu
Taatialan Maija
Pirun Blues
Suuriin unelmiin
Tuutulaulu

3
(2012)

Kuume 

Tuttu mies
Oot mulle totta
Pidetään hauskaa vaan
Kaiken anteeksi antaa
Kysyy mustasukkaisuus
5. vuodenaika
Pohjoiseen
Ihan sama
Piikkimatto
Kyl sä tiedät sen M.R.S.


4
(2008)

Mä oon sun Elvis

En kitaraa vie kaniin
Huono uskomaan
Katutu kanduli
Miehen Blues
Mä olin sun elvis
Ootsä vielä mun
On se päivä taas
Purkkaa
Tell me now
Toivon tahtiin
Pappilaan
Sunnuntai


5
(1997)

Tässä maailmassa 

Aurinko
Aamuun
Laulut on kultaa
Unessa näin
Onnea etsimässä
Magiaa
Enkö sua nää
Kylmä kuin jää
Pyydä vaan
Tässä maailmassa
Ikävä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti