Hammaspeikko Hermanni MUZU.TV

Ari Wahlberg - Hammaspeikko Hermanni on MUZU.TV.

Ari Wahlberg - Hammaspeikko Hermanni (Live Video) + pakinaa

"Elefantti Elvin ja kuutamopäärynät" on se meikäläisen lasten levyksi nimittämä albumi. Sitä voisi kutsua ukulele levyksikin tai eläintarina levyksi. Sävelsin kaikki levyn biisit ukulelellä ja äänitettäessä käytin ko. instrumenttia pääasiallisena säestys soittimena, koska se oli luontevaa ja punaisena lankana on erilaiset eläinaiheiset kertomukset kuten esim. "Hammaspeikko Hermanni". Hammaspeikko sai hyvin ihmismäisen habituksen ja tarinan, hänhän on ammattiinsa kyllästynyt "louhostyöläinen" ja haluaisi mielummin tehdä aivan jotain muuta, kuin niitä reikiä, perin epämiellyttävissä olosuhteissa.

Lauluntekeminen on erittäin antoisaa ja mielenkiintoista puuhaa, nautin siitä suunnattomasti, varsinkin kun ajoittain saa aikaiseksi mielestään jotain aivan absoluuttisen uutta ja tuoretta, uusia "sanoja" ja "ilmauksia" niin kuin nyt esim. "Hammaspeikko Hermanni" biisi ja koko "Elefantti" levy sinällään on uusi aluevaltaus minulle ja toivottavasti jatkoa seuraa jossain vaiheessa. Tämän kaltainen musahan soveltuu moneen ja kaikille mun mielestä, ollaanhan me kaikki oltu skidejä jossain vaiheessa. Ihmisen kannattaisi mun mielestä yrittää säilyttää itsessään tietynlainen "lapsellisuus" ja "naivius", se on mieletön voimavara, ihan millä alalla vaan ja varsinkin missä luovuus on kysyttyä, ja luovuuttahan tarvitaan ihan normi päivittäisessä elämässäkin monesti. Rok!

Joskus olen miettinyt, mitkä on oikeastaan ne lähteet mistä lauluntekijät biisinsä ammentavat, olen päätynyt kahteen suureen teemaan "mielikuvitus" ja "kokemukset". Itselläni on vilkas mielikuvitus ja innostun helposti, tietysti tähän mennessä on sitä elettyä elämääkin, mutta jotenkin paljon kiehtovampaa nykyisin on kehitellä omia mielilkuvitus tarinoita, johon sitten ymppää jotain oikeitakin faktoja ???, eikä ne tarvii olla aina itselle tapahtuineita asioita, ympäristötekijät muokkaavat laulujakin kuten ihmistä, heh,  sitä on vaikea lyödä lukkoon ja sanoa, se on aina samalla tavalla, jokainen biisi on erilainen, joka hetki, jokainen päivä on erilainen, kaikki vaikuttaa kaikkeen ja itsellä biisintekemis metoditkin / tekniikka vaihtelee, ei pidä kangistua kaavoihin ja turhaan rutiiniin, hyi! . Joskus on tietysti olo, ettei ole mitään sanottavaa, se on ihan normaalia, enkä mä siitä pelästy, itseasiassa on hauska tarkkailla omaa aikajanaansa, aina jotain uutta on putkahtanut, vaikka kuinka ajattelis tää oli tässä, tää mun kirjoittelu ja biisinteko. Voin hyvin kuvitella miten biisi "mä oon mies jollei koskaan tapahdu mitään" J. Karjalainen on saanut alkunsa. Biisejä ei tosiaankaan tarvitse kovin kaukaa lähteä hakemaan, ne pitää vain huomata, mutta se onkin se taito. Kyllä tässä vaiheessa uskoo jo tiettyyn yliluonnolliseenkin, mikä biisin kirjoittamiseen liittyy, vaikka se on "ihan raakaa duunia" siinä on jotain mitä ei voi selittää ja analysoida, sitä synnyttämisprosessia ja parhaimmillaan siitä saa sananmukaisesti henkisen orkun (orkuista ei varmaaan kukaan pahastu, yksi elämämme upeimpia nyansseja siitä varmasti jokainen on kanssani samaa mieltä).

Ajatuksissani mä olen julkaissut jo kaksi seuraavaa levyä, sen verran tuntuu tuolla pään sisällä suhina käyvän ja se toisaalta aiheuttaa toisinaan stressiäkin kun asiat menevät omasta mielestä liian hitaasti. No maltti on valttia toisinaan. Itseasiassa mun piti vaan toi video tähän ladata "Hammaspeikko Hermanni" live versio, eikä hirveesti "höpöttää", mutta sen verran vielä kun kerran alotin, että seuraavaa matskua Spotifyhin etc.on tulossa 10.7.2014 "Merimieskin suree" / "Pilvenhattaralla" sinkku. "Merimieskin suree" biisistä pitäis tehdä oikeastaan ihan oma blogi kirjoitus, mutta en tiedä teenkö, mutta erittäin tärkeä biisi se mulle joka tapauksessa on ja siinä on paljon hyvinkin henkilökohtaisia tunteita mukana.
Riittäköön se alustukseksi tässä vaiheessa.

Uutta albumia tulossa ilmeisesti elo-syyskuun aikoihin ja joku sinkku vielä ennen sitä, ihan sitä mukaa kun saan asioita valmiiksi. Tää one-man-band-self-made-tee-ja-hoida-kaikki-ite-toiminta vaatii ajoittain aikamoista organisointikykyä, vaikkei uskoiskaan. Eli maltti tosiaankin on valttia. En koe kuitenkaan olevani "Hammaspeikko Hermanni" mä rakastan sitä mitä mä teen eli musiikkia, biisien kirjoittamista ja esiintymistä. Tuottaa musiikillani elämyksiä muillekin kuin itselleni.

Pidetään musiikki liikkeellä ja kulutetaan sitä,
silleen se voi hyvin ja me kaikki voidaan hyvin!
Music is the Healer! Ois niin kiva suomentaa toi fraasi "musiikki on hiilari" on se varmaan sitäkin, heh!

Seuraavaan kertaan,
Ari

Sattumaa vai jotain muuta?

Sattumaa vai jotain muuta?

Ai mikä? Se mitä meille tapahtuu, minkälaiseksi päivät muodostuvat ja elämä ylipäätäntänsä, olemmeko tyytyväisiä vai täyttyykö päivä epämiellyttävyyden tunteesta, ja jos niin, miksi?

Mun mielestä lauluja ei pitäisi liikaa "avata" tai selittää, jokainen kokee ja tulkitsee asiat omalla tavallaan, ja kokemustensa kautta loppujen lopuksi kuitenkin. Kun toisella on kylmä on toinen jo hiestä märkä.

Tässä pari yksityiskohtaa kuitenkin, jos kiinnostaa...

Nahkahampaat. Olisinko ollut vielä alle kouluikäinen, kun aina erään setäni (en viitsi sen tarkemmin tähän nimiä laittaa) jutustelua/juttuja hyvin tarkkaavaisesti kuuntelin ja seurasin, varsinkin sitä koska hänellä ei ollut nimittäin hampaita, eikä hän käyttänyt tosin tekareitakaan. Minusta se oli hauskaa, hänen "hampaansa" näyttivät "nahkaisilta", "nahkahampailta", jonka sitten eräällä kyläkäynnillä reteästi kovaan ääneen sanoinkin, tämän tärkeän huomioni: "hei sulla on nahkahampaat", kaikki (aikuiset) hiljenivät ja katsoivat minuun, ehkä ajatellen, "voi että mitä tuo kakara taas suustaan päästelee". Setäni sitä vastoin rupesi nauramaan, hän piti tuota kommenttia aivan loistavana, kertoen sitä joka kerran kun ihmiset taas häneen luonaan kokoontuivat, "Ari sanoi ja keksi että hänellä on nahkahampaat". Tuo sana ja koko tapaus tietysti vuosien saatossa unohtui itseltäni, palaten tosin ajoittain mieleenikin. Monesti silloin ajattelin, tekisinkö sedästäni laulun, mutta koin asian kuitenkin liian etäiseksi, ja ehkä jopa epäsopivanakin. Sedälläni oli hyvin luova tapa kertoa vanhoja juttuja ja tapahtumia, joskus aika roisia sanojakin käyttäen, eli sen suhteen olen jo pienestä pitäen kuullut suomenkielen rikkaita vivahteita, heh!

Näitä "lastenlauluja" rustatessa, sana "nahkahampaat" putkahti taas jostain mieleeni, hups, ja kun "Hammaspeikko Hermanni" biisi alkoi muotoumaan oli aivan loogista, että siihen tulee myös "nahkahampaat" mukaan. Nahka taitaa olla taas muutenkin muotia, heh, oisko Jiin hitti biisin aiheuttamaa, vai ollaanko taas siinä kohtaa missä se ympyrä jota muoti ja musiikki aina kulkee, on tehnyt kierroksensa!

Ajatusleikki että Hammaspeikko olisi ihminen, alkoi kiehtomaan, Kuvitelkaa suuhunne työstä uupunut peikko, joka kuulee hammasporan ääntä päivittäin "reikä louhoksellaan", peikko ei missään "raikkaassa" suussa pääse päiviänsä paistattelemaan tietenkään, vaan juuri siellä missä niitä kaikenlaisia happohyökkäyksiä ynnä muita on yllin kyllin. Hän on ammattiinsa täysin kyllästynyt! Onko tuttua? Jos ei, sinulla on mukava työ, onneksi olkoon. Irtautuminen suusta on kuitenkin vaikeaa, niinkuin saattaa olla monesti niiden viisauden hampaiden kohdallakin, siihen tarvitaan kunnon työkalut ja suunnitelma, ennenkuin ryhdytään operaatioon. Onko "Hammaspeikko Hermanni" tarpeeksi luja ja suunnitelmallinen, onko "hänellä" tarpeeksi tahdonvoimaa muutokseen, selviääkö se laulussa, se sinun pitää itse kuunnella ja todeta.

No laulujahan voi tulkita monella eri tavalla, varmasti tämän "Hammaspeikko Hermanni" biisinkin voisi, jostain toisesta kulmasta tulkita. Epätyytyväisyys elämän tilanteeseen tai muuta vastaava, kun tulee esim. ne ajatukset, voi kumpa olisi toisin. Itse monta kertaa koettua, myönnän, heh!

Määrääkö kaiken sattuma, vai voiko asioihin vaikuttaa?! Itse uskon jääräpäisesti yhä edelleen, että monet asiat ovat ihan omasta itsestä kiinni, vaikka niin helppoahan se on sysätä se syy aina muiden niskoille. Mitä terveyteen ja kuntoon tulee, sitä kannattaa yrittää vaalia, maistuu kaikki muukin (elämä) paremmalta!

Mukavaa kevään alkua!

Ari



YouTube vai MUZU.TV päättääkö sen sattuma? Ei! Sen päätät sinä!


Ari Wahlberg - Ari Wahlberg: Hammaspeikko Hermanni on MUZU.TV.

Kaffe Kirahvi

Kaffe Kirahvi...

biisi löytyy mun tuoreelta albumilta "Elefantti Elvin ja kuutamopäärynät", jota nimitän myös lastenlevyksi, albumi on paljon muutakin, se on ukulele/pelimanni albumi, se on eläimellisiä pikku tarinoita sisältävä albumi (teema albumi), se on lauluntekijä albumi, osassa biiseistä ollaan höyhenen kevyen letkeitä ja osassa taasen hiukan syvällisempiäkin. "Hammaspeikko Hermanni" ja "Donna Kilpikonna" biisit ovat tarinallisesta ja tulkinnallisesta näkökulmasta yksiä levyn ja mun kirjoittaja urani helmiä, vaikkakin heti tuoreeltaan albumin teon jälkeen on hyvin vaikea analysoida itseään ja luomuksiaan, ja toisaalta epätarkoituksenmukaistakin laittaa omia biisejä paremmuusjärjestykseen. Se on yksinkertaisesti mahdotonta!

Albumin laulut voivat olla paikoitellen jopa liian vaikeitakin tarinallisessa mielessä ihan pikku lapsille, mutta voipihan se olla niinkin että aikuiset ovat enempi ulalla, niinkuin ne aina on, heh! Mutta se minkä jokainen voi helposti aistia, on laulujen leikkimielisyys, ukulelen raikas soundi, kaikki tuo pelkästään saa jo hymyn kuulijan huulille ja hyvälle tuulelle. Ukulele on fantastinen pikku instrumentti ja minulle se on nykyisin myös tärkeä sävellystyökalu. Albumin kaikki laulut tein ja pähkäilin ukulelen kanssa. Lasten/koko perheen musiikkiahan taitaa edustaa nykyaikana loppujen lopuksi enempi Robin ja Jenni Vartiainen tms. musiikki., kuin ne kaikkien tuntemat iänikuiset renkutukset, saku sammakot ja muut vastaavat eläinlaulut. Mut mun mielestä eläinlaulut on kivoja, niitä ei ole liikaa tehty! Eikä turhaan!

Jokaisessa tämän albumin biisissä on joku "juttu", "jonkun sortin tietoa" tai jokin muu "idis", enhän mä muuten olisi koko biisiä edes tehnyt. Tämän levyn biisien tekeminen oli todella antoisaa, erittäin inspiroivaa, sen osoittaa jo sekin että koko kirjoitusprosessi oli hyvin nopeasti valmis.10 biisiä syntyivät sanoiksi paperille, melodioiksi ja harmonioiksi kuin salama kirkkaalta taivaalta reilussa viikossa. En ole koskaan aikaisemmin kokenut vastaavaa. Flow on aivan liian pieni ilmaus tässä tapauksessa. Äänitysprosessi olikin jo mutkikkaampi "keissi" huolimatta albumin minimaalisesta instrumentaatiosta tai ehkäpä juuri sen vuoksi? Lauluissa olevien erilaisten roolien, lauluäänien ja rytmitysten ym. opettelu ja omaksuminen ei käynyt käden käänteessä, niin kuin voisi luulla. Mutta niistäkin selvisin ihan hyvin lopulta ja lopputulos on mielestäni onnistuneen miellyttävä.

Itse ajattelen, että eritoten tämän albumin laulut tarvitsisivat animaatiomaisen kuvallisen toteutuksen, että pääsisivät oikeuksiinsa, hm harmi, etten pysty sellaista itse tekemään tai organisoimaan, joten saattee tyytyä katselemaan ns. lyrics videota, no siinähän voi sanojen mukana itsekin lauleskella.

Eipä taida pikkulapset nykyisin kahvia juoda, ei minunkaan lapsuudessani ???, vaikka taisi se oma mummoni aikoinaan minulle jo ennen kouluikää toisinaan maitokahvia tarjota. (Smiley)

T: Ari


 
Ari Wahlberg - Ari Wahlberg: Kaffe Kirahvi on MUZU.TV.