Tekstit
Olin juuri alkanut tekemään suomenkielisiä biisejä, mutta bändin kanssa soiteltiin sekaisin mun tekemiä suomen ja englanninkielisiä biisejä, eikä siinä oikeastaan mitään ristiriitaa kielien suhteeen ollut.
Nauhalle tallentui 3 suomenkielistä ja yksi englanninkielinen biisi. Myöhemmin muistaakseni näistä biiseistä yksi julkaistiin kahden ensimmäisen sinkun A tai B puolella. 3 biisiä taitaa olla vielä julkaisematta. Nyt kun aikaa on kulunut noista alkuajoista tarpeeksi kauan, sehän olisi kivaa tehdä nostalgia albumi kaikista vanhoista julkaisemattomista äänitteistä, demoista ja studio-sessioista, vaikka tottakai sitä on itse jo aivan eri sfääreissä ja tietysti biisin kirjoittajana hurjasti paljon "parempi" mutta biisit on kuin vanhat valokuvat, niitä on kiva katella. Mä oon aina digannut!
Kasetteja lähettelin sitten radioon, musalehtiin ja keikkapaikoille. Saimme maistaa hiukan ensimmäisiä pisaroita julkisuudestakin, oli radiohaastattelu, biisejä soitettiin radiossa jne.
Sanoinkuvaamaton fiilis.
Tästä kaikesta mielettömön motivoituneena ja oikeastaan ainoa asia mikä oli tärkeää, oli musiikki (se on sitä edelleen) tein uusia biisejä ja muutaman kuukauden perästä olin taas buukkaamassa samaista studiota, nyt suunnitelma oli, että tehtäisiin oikea single. Olin nähnyt silloin jutun iltapäivälehdessä äänilevyprässäämöstä, kuka tahansa voisi saada levynsä painatetuksi. Juttuhan kertoin tietysti Finnvoxista, soitin sinne ja kyselin tarkemmin asiasta, sain hyvää ja ystävällistä palvelua. Silloin oli alkanut myös omakustanne buumi Suomessa, kaikki tarmokkaat pikku bändit tekivät levynsä itse. Don Huonot taitaa olla yksi kuuluisin esimerkki, mihin kaikki voi johtaa. Mulla on tietysti paljon aukkoja "Suomi musa yleissivistyksessä" koska asuin 15 vuotta ulkomailla 90-luvun puolivälistä alkaen, enkä seurannut kotimaan musatapahtumia ja musaa juurikaan, enkä ole myöhemminkään sen koomin tätä ajanjaksoa tutkinut, muuta kuin että joku Anssihan se tais breikata tuona aikana isosti. Nyt olen muutoin pikkuhiljaa taas totutellut tähän meidän meininkiin ja tapoihin.(Smiley)!
Single-sessiossa taisimme poikain kanssa äänittää 3 biisiä. "Wallberry"-yhtyeen sinkun A puolella tuli "Älä tule" biisi, se oli semmonen anti-syksy kappale, en ilmeisesti ole tai ollut tuolloin syksy ihminen. B puolelle vielä diipimpää, jopa kuolemaakin sivuuttavaa, kaiken loppumisesta tai katoamisesta kertova "Toinen puoli" biisi.
Prässäämöön pääsin seuraamaan kuinka niitä levyjä siellä painettiin, wau. Itseasiassa nyt on ollut juttua, että vinyyli olisi tulossa takaisin ja saanut suosiota myös Jenkkilässä. Ehkäpä mäkin vielä semmoisen teen, vaikka se on tietysti paljon kalliimpi prosessi kuin Cd:n painatus tai digitaalinen biisien jakelu. Mutta mä oon fiilis tyyppi, kun tuntuu oikealta hetkeltä, kaikki vaan tapahtuu! Ja silloin ei mietitä, vaan tehdään! Eli grammari kauppaan mars, et on soitin ku vinyylii pukkaa!
Mihinkäs mä jäinkään? Niin levy tuli prässätyksi, ja sitten ne jälkitoimet ja markkinointi oli samanlaista kuin kasetinkin kohdalla, kaikkiin silloisiin medioihin, keikkapaikkoihin ja tämän lisäksi myös halukkaille levykauppiaille. Silloin sitä jaksoi juosta paikasta toiseen markkinoimassa...nuoruuden innolla, heh!
Veret seisauttava hetki oli tietysti kuulla oma biisi Ylen kanavalla (ei muuta ku kaikki soittamaan "kadonneiden levyjen"-ohjelmaan, sieltä Ylen arkistosta tuokin biisi löytyy 100% varmasti). Oikeastaan, koska olen aina tuottanut levyni itse ja hoitanut kaikki asiaan liittyvän organisoinnin ja muun, en ole koskaan keskittynyt kauppaamaan materiaaliani levy-yhtiöille ja se ei ole koskaan minua edes kiinnostanut olenko jonkun levy-yhtiön signaama tai en. Nythän tilanne on myös muuttunut, levy-yhtiöitä ei varsinaisesti enää ole, pari monikansallista toimii ja sitten on näitä artistien omia labeleitä kuten minullakin on...lukematon määrä. (Hiukan karrikoin asiaa, toki muutama pienempi levy-yhtiön tapainenkin löytyy, mutta aika ja koko musabisnes kuvio ja musa- formaatit ym. ovat nyt erilaisia kuin "ennen vanhaan"="muutama vuosi sitten")
Sinkkujen jälkeen tehtiin vielä LP, isommalla porukalla ja sitten tulikin hiukan paussia,
Cd aikakausikin oli jo alkanut kaikkialla.
Oli pitkiä ajanjaksoja kun ei ollut resursseja tai edes aikaa tehdä äänitteitä ja se oli tietysti itselle masentavaakin. No viimeiset kolmisen vuotta on taasen olleet mulle fantastista uutta pioneeriaikaa, "tee se itse" "self made" moodia josta mä nautin...olen opetellut musiikillisessa mielessä akustista ilmaisua, ulkomusiikillisessa ? mielessä äänittämään, opetellut teknisiä vempaimia, nettikanavia yms. Julkaisuja on tullut tasaiseen tahtiin, uusia biisejä syntynyt, saanut mielihyvää tekemisestä, en oikeastaan olisi koskaan voinut edes kuvitella, että saan vielä mahdollisuuden näin luovaan elämäntapaan ja pystyn toteuttamaan itseäni kybällä.
Netti ja kaikki siihen liittyvä sähköinen musiikin jakelu on tietysti helpottanut suunnattomasti minunkin äänitteiden jakelu-prosessia ja saatavuutta. Itseasiassa on aika mieletöntä, jos esim. aamulla laulan biisin purkkiin olohuoneen nurkassa, on se jo illalla koko maailman kuultavissa.
Se on tietysti hienoa, että pystyy helposti komminikoimaan nykypäivänä maailman tasolla muusikoiden ja musiikista pitävien ihmisten kanssa. Itse olen saanut faneja ja ystäviä ympäri maailmaa.
Spotifyssa ja digitaalisissa musakaupoissa on melkein koko julkaistu tuotantoni. Vinyyliaikauden tuotteet eivät sieltä vielä löydy, mutta olen melko vakuuttunut, että sekin päivä vielä nähdään. Biisimäärä ko. kanavilla lähentelee jo melkein 100:aa, se on toisaalta paljon ja toisaalta ei juuri mitään, olenhan minä pitkään jo lauluja tehnyt, ja toisaalta ei silläkään ole merkitystä, onko julkaissut paljon vai vähän, pääasia että on ollut mahdollisuus tehdä biisejä, saanut toteuttaa itseään ja viihdyttää samalla muitakin! Vaikkakin tallenteet ovat tietysti jotain konkreettista, minulle tärkeä tekemisen osa-alue, dokumentti. Varmasti olisin tehnyt aikaisemmin enemmänkin tallenteita, jos olisin voinut, sitä en voi tietenkään kieltää. Kuuntelijan näkökulmasta, musiikkia ja äänitteitä tarvitaan aina, tottakai!
Suuret starat on kautta aikain levyttäneet hurjan määrän musiikkia, mutta valtaosahan niistäkin lauluista jää unholaan, mutta jokainen tekeminen ja biisi on tärkeä, jos sillä hetkellä niin tuntee. Ihminen muuttuu, kaikki muuttuu, ajatukset, ympäristö jne. se on luonnollista. Itse olen löytänyt netin myötä paljon itselleni aikaisemmin tuntematonta musiikkia ja artisteja, se on aina hauska tutkimusmatka, kun bongailee jotain uutta sävähdyttävää.
Jotkut omista lauluista pysyvät varmaankin setissäni "läpi elämän", ja jotkut laulut saavat vähemmän huomiota, niin se menee, muillakin musantekijöillä. Joitakin biisejä ja tekemistä tarvitaan pelkästään siihen prosessiin, että syntyy sitten se "the biisi". Itselläni on omista biiseistä tietysti suosikkeja, mutta ne vaihtelee. Enkä mä tosin sen koomin ajattele asiaa. Mutta koen, että niitä "the biisejä" on mullekin jo mukava setillinen kertynyt. Kaiken kaikkiaan mun biisejä on tällä hetkellä about 100 siis Spotifyssa ja digikaupoissa, ja seuraava etappi ja "tavoite" on tietysti 200, heh!, mut en mä tässäkään suhteessa asiaa pähkäile, numeroiden vuoksi operoi, mä teen, kun siltä tuntuu, koska mä haluan tehdä, biisien ja musan tekeminen on kivaa.
Musiikin saatavuus ja kuunteleminen on helpottunut, se on myös valtaosaltaan musankuluttajalle täysin ilmaista, mikä toisaalta saattaa muodostaa ähkyäkin, biisejä ja musiikkia tulee ja menee kokoajan niin paljon. Kaikelle uudelle ei huomio aina riitä.
Edellä mainitusta seikasta johtuen, ripaus "tehostettua" meteliä mun musa julkaisuista, aika ajoin, ei taida olla haitaksi...siten ne laulut löytävät varmasti perille!
Kiitos visiitistäsi blogissani, tervetuloa uudelleen ja kuten sanottu Spotifyssa Ari Wahlberg Discography -soittolistalta löydät melko tarkkaan kaiken multa julkaistun musan.
Check out!
Lopuksi
"Iso kiitos kaikille diggareille ja tervetuloa mukaan joukkoon uudet, where ever you are!"
Ari
